Tällä kertaa lähdettiin lähdettiin puistoon Huttuloman p-paikalta. Autotietä lompsittiin Huttuloman autiotuvalle. Tupa oli oikein näppärä ja tässä vaiheessa osa kamoista jätettiin kämpälle.
Kämpältä jatkettiin tietä pitkin Huttujärvelle. Mukava se oli kevättä kuunnella.
Telkkien kisailua.
Pian se alkoi nälkä mahassa kurnia, joten suunnattiin takaisin autiotuvalle syömään. Kämppä oli oikein näppärä ja pihasta löytyi myös katettu tulipaikka.
Kodassa oli oikein mukava paistella makkaraa ja kuunnella kun sade ropisutteli kattoa.
Illemmalla päätettiin sateesta huolimatta lähteä kiipeämään Peurakeron rinnettä ylös. Aikamme vesisateessa ja märillä poluilla tarvottuamme pääsimme puurajan yläpuolelle. Samoihin aikoihin alkoi sade loppua ja pilviverho repeillä.
Riekko naureskeli meille, kun kivikossa liukastelimme.
Yö vierähti oikein mukavasti autiotuvassa.
23.5.2009
Aamulla matka jatkui Huttutunturin rinteitä kohti Luostoa.
Tässä kuvassa on kyllä koko reissun hienoin taukopaikka. Kapustalla oli väkeä nukkumassa, joten kivuttiin viereiselle vaaralle ruuanlaittoon. Mukava oli ruokaa laitella ja ottaa pikku tirsat päälle. Herätys ei vain ollut oikein mukava. Rakeita ja räntää!
Siurunaapa
Kapustalta matka jatkui Latvavaaran kautta Pyhälammelle.
Pyhälammella oli toistakymmentä telkkää kisailemassa omiaan. Saukkopari myös pyöriskeli joen suussa.
Iltaa kohti keli huononi huomattavasti. Vettä ja ukkosta, mutta jos verrataan edelliseen vuoteen niin kelit oli huomattavasti paremmat.
24.5.2009
Reitit oli merkitty oikein hyvin. Osa poluista ei kyllä kulje maisemien kannalta parhaita reittejä ja sama reitti oli kuljettu jo, joten päätettiin kävellä omia reittejä takaisin autolle.
Kahvitauko.
Takaisin tullessa oikaistiin Huttutunturin päältä. Sääskiä ei vielä ollut juuri ollenkaan, joten porotkin näyttivät oikein hyviltä.
Puiston rajalla. Lopun oikaisu autolle meni perinteisesti ohi, mutta ei onneksi pahasti. Hyvää aikaa on toukokuun loppu retkeillä. Toki kannattaa varmistaa lumitilanne, vrt viime vuosi.