kohti Pyhätunturia, tai oikeammin sanottuna
tarkoituksena oli valloittaa Pyhä-Luoston
kansallispuiston korkein kohta Noitatunturi
(540mm). Hotellilta hankimme kartan, johon
oli merkitty kansallispuiston alueella olevat
reitit ja taukopaikat. Tässä vaiheessa
huomasimme, että suunnittelemamme reitti
oli merkitty mustaksi eli vaikeaksi.
Sitä se kyllä olikin.
Reitin alkumatka Luontokeskuksesta Oravan-
lammen laavulle oli aika vaativaa, kuluneesta
polusta johtuen. Nousu Oravanlammelta huipulle
oli huomattavasti vaativampi. Tunturin laita oli
jyrkkä ja erittäin kivinen.
Noitatunturin rinteillä hyvistä
kengistä ei ollut haittaa.
kengistä ei ollut haittaa.
Maisemat olivat kuitenkin kiipeämisen arvoiset.
Näkymiä Noitatunturilta etelään.
Huipulla nautimme hernekeitot ja ihailimme maisemia.
Näkymä kohti Luostoa. Arvelimme laskeutumisen olevan vaikeaa,
mutta Noitatunturin huipulta
Karhunjuomalammelle maasto oli huomattavasti
helpompaa kulkea kuin tunturin toisella
puolella. Ehkä alamäellä oli oma osansa.
Noitatunturin rinteiltä löytyi vielä lunta.
Taustalla Soutaja, Pyhäjärvi ja Kultakero.
Kuru kohti Kultakeroa.
Kuorikinharjulta
Ukonhatun rinne.
Karhunjuomalammelta kulku takaisin
Luontokeskukseen oli helppoa ja kaunista
ilta-auringon värjätessä Pyhäkurun
jylhiä seinämiä.
Valon leikkiä kurussa.
Isokuru
Ilta-auringon värejä kurussa.
Pituutta reitillä oli 15km. Meillä reitin kiertämiseen
kului noin 7 tuntia. Se sisälsi useita ruokataukoja,
useita pienempiä taukoja ja paljon maisemien katselua.
Terveisin
Kirahvi Kalmo
kului noin 7 tuntia. Se sisälsi useita ruokataukoja,
useita pienempiä taukoja ja paljon maisemien katselua.
Terveisin
Kirahvi Kalmo