Oli aika ensimmäisen pidemmän vaelluksen. Mukaan lähti Mika ja paikaksi valitsimme Nuorttijoen, koska alueelta löytyi merkitty reitti, eli eksymisen vaaraa ei pitänyt olla.
kartta
27.8.2006
Perinteinen porttikuva. Nuorttijoen eteläpää ei ole erityisen jylhää.
Aurinko paistoi ja ruska alkoi näkyä. Matka sujui ongelmitta Hirvashaudan autiotuvalle asti. Tuvan läheisyydessä ei ollut tarkempia suuntaviittoja, joten jatkoimme reittiä tuvan ohi. Hetken kuluttua aurinko tuntui olevan väärässä paikassa ja vastaan tuli poroaita. Mitä opimme? Älä luota reitteihin. Olimme tulleet puiston ulkopuolelle. Hetken manailun jälkeen otimme suunnan reitille takaisin. Myöhemmin selvisi, että emme olleet ainoat, jotka kyseisen mutkan tekivät.
Pian saavuimmekin takaisin reitille. Jos jotain huonoa, niin jotain hyvääkin. Hieman ennen Kummalehdon suvantoa puussa päätään pyöritteli hiiripöllö. Hyvä oli kaverin suojapuku.
Yöksi asetuimme Kummalehdonsuvannon tulipaikalle. Tulipaikalla oli puuliiteri, wc, kirves, saha ja jopa puita.
Alas jokilaaksoon aurinko ei juuri paistellut, joten auringonlaskun aikaan piti nousta ylemmäs. Siellä aurinko kultasi illan viimeisillä säteillään kelot kultaisiksi.
Ilta vietettiin tulilla, taivaan tulia ihaillen.
28.8.2006
Hieman kolean yön jälkeen aamu avautui sumuisena. Keli vaikutti hieman huonolta tulevia näköalapaikkoja ajatellen.
Turha oli huoli näkyvyydestä, sumu toi kuviin oman mukavan lisänsä.
Pikku hiljaa aurinkokin hiipi esille ennen siltaa. Joen toisella puolella oli vastassa portaiden nousu, puolessa välissä oli pakko ottaa rinkka pois ja levähtää. Vaan nopeasti virkeni mieli ja kroppa kun kalasääski lenteli yläpuolella.
Yöksi tulimme Kolsankoskenojan laavulle. Porukkaa kertyi laavulle yli kymmenen henkeä. Hyvinhän sinne mahduttiin ja juttua riitti yömyöhään. Täällä myös selvisi että muutama muukin oli eksynyt Hirvashaudalta väärään suuntaan.
29.8.2006
Aamu oli jälleen sumuinen, viimeisten joukossa lähdimme laavulta.
Ranninmaiseltamurustalta pohjoiseen.
Jokilaakso kauneimmillaan.
Yöksi asetuimme Nuorttikönkään tulipaikalle.
Tällä tulipaikalla oli pelkästään metrisiä halkomattomia puita, mutta tulet saatiin niistäkin.
30.8.2006
Aamu yöllä alkoi sade, jota kesti koko päivän. Liekö sade vai viimeinen päivä joka pisti vauhtia, mutta nopsaan tultiin aamupalan jälkeen Käräkeojan ylityspaikalle. Allekirjoittaneen kengät olivat tässä vaiheessa niin märät ja autolle enää muutama sata metriä, joten nostin vain lahkeita vähän ylemmäs ja yli vain.
Ylityspaikka
Maahiaisen hymy ja kurjet ennen Tulppiota.
Hieno oli tämä reissu. Useampi päivä kannattaa kyllä reitillä viettää, nähtävää nimittäin riittää.
kartta
27.8.2006
Aurinko paistoi ja ruska alkoi näkyä. Matka sujui ongelmitta Hirvashaudan autiotuvalle asti. Tuvan läheisyydessä ei ollut tarkempia suuntaviittoja, joten jatkoimme reittiä tuvan ohi. Hetken kuluttua aurinko tuntui olevan väärässä paikassa ja vastaan tuli poroaita. Mitä opimme? Älä luota reitteihin. Olimme tulleet puiston ulkopuolelle. Hetken manailun jälkeen otimme suunnan reitille takaisin. Myöhemmin selvisi, että emme olleet ainoat, jotka kyseisen mutkan tekivät.
Pian saavuimmekin takaisin reitille. Jos jotain huonoa, niin jotain hyvääkin. Hieman ennen Kummalehdon suvantoa puussa päätään pyöritteli hiiripöllö. Hyvä oli kaverin suojapuku.
Yöksi asetuimme Kummalehdonsuvannon tulipaikalle. Tulipaikalla oli puuliiteri, wc, kirves, saha ja jopa puita.
Alas jokilaaksoon aurinko ei juuri paistellut, joten auringonlaskun aikaan piti nousta ylemmäs. Siellä aurinko kultasi illan viimeisillä säteillään kelot kultaisiksi.
Ilta vietettiin tulilla, taivaan tulia ihaillen.
28.8.2006
Hieman kolean yön jälkeen aamu avautui sumuisena. Keli vaikutti hieman huonolta tulevia näköalapaikkoja ajatellen.
Turha oli huoli näkyvyydestä, sumu toi kuviin oman mukavan lisänsä.
Pikku hiljaa aurinkokin hiipi esille ennen siltaa. Joen toisella puolella oli vastassa portaiden nousu, puolessa välissä oli pakko ottaa rinkka pois ja levähtää. Vaan nopeasti virkeni mieli ja kroppa kun kalasääski lenteli yläpuolella.
Yöksi tulimme Kolsankoskenojan laavulle. Porukkaa kertyi laavulle yli kymmenen henkeä. Hyvinhän sinne mahduttiin ja juttua riitti yömyöhään. Täällä myös selvisi että muutama muukin oli eksynyt Hirvashaudalta väärään suuntaan.
29.8.2006
Aamu oli jälleen sumuinen, viimeisten joukossa lähdimme laavulta.
Ranninmaiseltamurustalta pohjoiseen.
Jokilaakso kauneimmillaan.
Yöksi asetuimme Nuorttikönkään tulipaikalle.
Tällä tulipaikalla oli pelkästään metrisiä halkomattomia puita, mutta tulet saatiin niistäkin.
30.8.2006
Aamu yöllä alkoi sade, jota kesti koko päivän. Liekö sade vai viimeinen päivä joka pisti vauhtia, mutta nopsaan tultiin aamupalan jälkeen Käräkeojan ylityspaikalle. Allekirjoittaneen kengät olivat tässä vaiheessa niin märät ja autolle enää muutama sata metriä, joten nostin vain lahkeita vähän ylemmäs ja yli vain.
Ylityspaikka
Maahiaisen hymy ja kurjet ennen Tulppiota.
Hieno oli tämä reissu. Useampi päivä kannattaa kyllä reitillä viettää, nähtävää nimittäin riittää.