Hammastunturi 17.7.-21.7.2007

Heinäkuun puolessa välissä löytyi kaikille sopiva rako reissulle Hammastunturiin. Reissuun oli tarkoitus lähteä vasta 18. päivä, mutta 17. päivä huomattiin että samahan se on jo tänään lähtiä niin saadaan olla yks päivä reissussa enempi. No, ei muutako yötä vasten ajamaan kohti Ivaloa ja puolen yön aikaan oltiin Pahaojan autiotuvalla. Pikkusen pelotti että jos tuvalla on väkiä, niin ikävä tulla keskellä yötä, mutta tyhjä oli tupa vaikka kirjan mukaan väkiä oli liikkeellä kohtalaisesti.



Kartta

17.7.2007

Pahaoja.

18.7.2007
Hyvin nukutun yön jälkeen lähdettiin reittiä pitkin kultalaan.


Vasemmalla päämäärämme Kehäpää ja oikealla Vaskitunturit. Tästä matka näyttää lyhyeltä, mutta välissä on Ivalojoen kanjoni.


Suuret ja hiljaiset on selkoset. Ennen kultalaa vastaan tuli vain yksi kulkija.


Perinteistäkin perinteisempi kuva Ivalojoelle. Kuvaamisen arvoinen maisema joka tapauksessa.

Kultalassa oli hiljaista. Pienen tauon jälkeen matka jatkui hikisellä nousulla kohti Kehäpäätä.


Kehäpäällä tai oikeastaan Kehäpään pienemmellä huipulla. Huipulta löytyi myös ilmeisesti 1882 suoritetun kokeen jäämistöä. Kyseisenä vuonna kolmelle eri huipulle laitettiin korkeat tolpat Selim Lemstörmin toimesta, joiden väliin viritettiin rautalankaa. Sähkö kyseiseen viritykseen saatiin kultalasta. Kokeessa saatiin aikaan valoa, mutta tuskin tavoiteltuja revontulia. Lisätietoa kokeesta löytyy Jouni Jussilan kirjasta Aurora.


Tauko tunturissa, ei sääsket haitannut.


Sateenkaari Kehäpään takaa kultalaan.


Nattaset ja sateenkaari.


Illalla vielä kipaistiin lähemmäs Kehäpään huippua. Vasemmalla Kehäpää ja oikealla seuraavan päivän kohde eli Hammastunturi.


Auringonlaskun aikaan nattaset näyttivät nousevan ilmaan.

18.7.2007

Aamu valkeni sumuisen sateisena. Matka jatkui Kehäpään rinteitä pitkin kohti Hammastunturia.


Kehäpään rinteiltä.


Kaverit tuntuu olevan kuvissa, niin ilmeisesti allekirjoittaneen pitää laittaa oma kuvansa myös. Taustalla komeilee Hammastunturi.


Vasemmalla Härkävaara, oikealla Haukkapää ja takana Hammastunturi.


Leri pystytettiin Ahven-kuivakon rantaan. Sää alkoi huonota entisestään leirin pystyksen jälkeen.


Hetkisen kuluttua Hammastunturi peittyi pilviverhoon ja vettä alkoi tulla taivaan täydeltä. Eipä ollut juuri vaihtoehtona muuta kuin nukkumaan meno.

19.7.2007


Hieman kylmän yön jälkeen ei ollut hoppua ulos, vesi sade jatkui puolille päivin. Samahan tuo, oltiin kuitenki päätetty että pidetään välipäivä. Suurin osa ajasta meni teltassa yatsia ja monopolia pelatessa.

Iltapäivällä sää alkoi selkiytyä, hieman oli vaikeuksia saada teltassa makoilijat vakuuttuneeksi siitä että kannattaa tulla ulos. Lopulta viesti meni perille ja päästiin huiputtamaan viereinen Hammastunturi.


Hammastunturista kohti Hammasjärveä.


Huipulle oli helpponousta, kivirakkaa oli hyvin vähän.


Risupään rinne.


Illalla aurinko kultasi Hammastunturin uskomattoman hienosti.


Haukkapää ja illan viimeiset säteet.

20.7.2007

Päivä valkeni lämpinä ja tuuli oli tyyntynyt, joten sääksiä riitti.


Ilmeisesti Sinirinnan poikanen, voi olla myös joku muukin.


Kuvassa tunturissa tai soilla vaeltaneiden ystävä, eli kapustarinta.


Jälleen kerran Kehäpään rinteellä, tällä kertaa ruokatauolla. Taustalla Vaskitunturit. Tästä matka jatkui kohti Kultalaa.


Kultalassa saatin hyviä vinkkejä aluetta enempi koluunnelta vaeltajalta. Kiitokset hänelle, mukava oli tarinoida.


Kultalasta nousimme toiselle puolelle jokea ja lähdimme joki vartta alaspäin.


Pienen etsimisen jälkeen rinteestä löytyi loistava paikka leirille, kivirinki nuotiolle ja lähde.


Iltatulet.

21.7.2007
Niin siinä kävi kuten arveltiinki, viimeinen päivä mentiin melkoista haipakkaa reittiä pitkin kohti Pahaojaa. Reissumiehet lähtee, asukkaat jää.


Taviokuurnat ja Kehäpää.


Taviokuurna uros.


Taviokuurna naaras.


Kuusikko-Patatunturi.


Mukava se on istua ja näitä muistella.