Litokaira 11.7.-12.7.2007

Litokaira on erämaaluonnon suojelun kannalta Suomen merkittävimpiä alueita. Se on suurin luonnontilaisena säilynyt napapiirin eteläpuolinen aapasuokokonaisuus koko Euroopassa. Litokairan alue on jokien, purojen, salojärvien sekä metsäsaarekkeiden kirjavoima monenlaisten suotyyppien mosaiikki, kaunis, mutta vaikeakulkuinen. Litokairaan kulkemaan aikovan onkin syytä hallita hyvin luonnossa liikkumisen taidot.
http://www.metsa.fi/page.asp?Section=2499



11.7.2007
Heinäkuun puolessa välissä pääsin käymään liiankin pika visitiillä Litokairassa.
Lähdin matkaan Isokummusta, joka oli oikeastaan isohakkuukumpu.
Kävelin viereisen suon yli ja tulin Vitmanmännikköön, heti huomasi
olevansa suojelualueen sisällä, metsässä luikerteli vian pieni polku,
muuten metsä oli koskematonta.




Vitmalamminkumpujen jälkeen saavuin Ahkiosuon laitaan, iso suo
vaikkei läheskään seudun suurin.
Kesäaikaan kyseiseen kairaan kanattaa ottaa mukaan kunnon kengät
ja sääskimyrkkyä, molemmille on käyttöä.




Ahkiomaasta suuntasin edelleen kohti pohjoista Rytisuon laitaan, jossa oli jopa lehtipuumetsiä. Tuulisella suoniemekkeellä pidin ruokatauon, aurinko paistoi ja tuuli vei enimmät sääsket pois.
Lähelle lennähti myös Tammikehrääjä.



Rytisuon länsi puolta jakoin kohti pohjoista. Alueella liikkuu myös poroja ja löytyy alueelta poroerotuskin. Itse näin muutaman poron, mutta parempi oli vältellä niiden sääskiparvia.




Rytisuon ylitys kävi kohtalaisen helposti ja suuntasin kohti Äijönvaaraa. Kyseinen vaara taitaa olla alueen korkeimpia kohtia ja pituuttakin löytyy reilut pari kilometriä. Kyllä oli mukavaa kangasta kävellä. Sieltä täältä soiden laidoista löytyy myös metsästäjien laavuja.





Äijönvaaran ja Litjonpalon väliseltä rimmeltä pelotin kurkiparin lentoon, pahoittelut heille. Litjonpalossa sijaitsee hieno ja uusi autiotupa nimeltä Litjo. Pohjoisempana ojan varressa on vielä toinen autiotupa. Litjoon mahtuu kymmenen henkeä ja se sijaitsee metsän keskellä. Toiseen autiotupaan mahtuu kaksi henkeä ja se sijaitsee järven rannalla. Valitkoon jokainen mieluisemman. Illan vietin tulistellen Iso Litjonjärviellä ja auringonlaskua ihaillen.






12.7.2007
Aamu valkeni pilvisenä ja lähdin takaisin Äijönvaaraa pitkin, vaarassa vastaan tuli myös muutama kivikasa. Mitähän lie ovat.





Ennen Iso Äijönjärveä törmäsin poron luurankoon. Ei kuitenkaan ihan tuore ollut, sen verran vähän lihaa oli jäljellä. Hetkeä myöhemmin törmäsin vielä kahteen kyyhyn, jotka lämmittelivät kuusikon keskellä olevassa aukossa. Ehkä ne kyytabletit kannattaa sittenkin pitää siellä repussa mukana.




Iso Äijönjärvellä uiskenteli kaksi joutsenta, lähempää tuttavuutta en lähtenyt tekemään.




Äijönjärven Saunamaan näkymiä.




Hilloja oli tänä vuonna erittäin vähän, muutaman kuitenkin löytyy maistettavaksi. Ennen Ahkiomaata suolla oli Joulukkasinisiivillä lisääntymis puuhat käynnissä.




Viimeistä suota ylittäessa alkoi ukkonne jyrähdellä ja taivas näytti erittäin uhkaavalta. Kiireesti vaan suosta yli ja autolle.




Hyvä reissu, ajallisesti vaan aivan liian lyhyt. Tavaraa sopivasti yhdelle yölle eli: makuupussi, alusta, keitin ja evästä.

Kesällä paika on vaikea kulkuinen, mutta metsä kaistaleita pitkin pääsee kulkemaan mainiosti. Kartan kanssa pitää olla tarkkana ja osa autiotuvista voi olla vaikea löytää.